*Wink, wink*
Jos et välittäisi siitä, mitä "nobodyt" kirjoittelee ja kommentoi? Vaikeaahan se voi olla, mutta vain sinä itse tiedät millainen sun elämä on, eikä kenelläkään ole oikeutta arvostella sitä. :)

Totta hitossa välitän. En pidä siitä, että tullaan keihäällä tökkimään onnessaan uinuvaa karhua, eikä muka saisi ärähtää yhtään vastaan :)

Sitäpaitsi tämän merkinnän kirjoittaminen oli varsin puhdistavaa ja mukavaa, sai itsekin vähän taas miettimisen aihetta ja nostalgiafiiliksiä.

Mä väitän, että sun elämä on niin monipuolista että siitä ois moni kateellinen elellessään omassa kämpässään, väljähtyneessä parisuhteessa, lapset kirkuen paskat housussa ja duunit painamassa päälle.
Tsemppiä sulle, mä oon ainakin vähän kade ;-D

Minusta hoidit tämän "get a life"-kommentin hyvin. Turha provosoitua sen enempää ja alkaa huutaa takaisin. Siinä ei mene hukkaan kuin omaa energiaa.
Välillä tietysti ihmettelee, olisiko sellaisen ihmisen, joka kommentoi "get a life" syytä katsoa peiliin, itselle ei tulisi mieleen heittää tuollaisia kommentteja, sillä mielestäni se kertoisi vähän liikaa itsestäni:)

Joku harrastaa penkkiurheilua, joku toinen katsoo leffoja kaiket päivät, itse asiassa harrastaa voi mitä tahansa, myös fanittelua. Jotkut lukevat blogejakin... Ja ihan meillä kaikilla on elämä:)

Mä luen kyllä vähän liikaa blogeja... senkin ajan voisi käyttää järkevämmin. Mutta toisaalta, ovathan blogitkin tavallaan kuin lukisi jonkun ihmisen elämään perustuvaa romaania eli verrattavissa varsin hyväksyttyyn harrastukseen - kirjallisuuteen :)

Mä kyllä harmikseni aina provosoidun noista huuteluista, kun en käsitä miten joku jaksaa huudella yleensäkään mitään negatiivista vieraalle ihmisille. Vähän kuin huutelisi ratikassa random-tyypille että hitto sullon rumat housut.

Tuli melkein tippa linssiin, kun luin loistavan postauksesi. Wau.

Saattaapi olla, että Heta viittaa tässä siihen, mikä kaikille sinun blogiasi lukeville on tullut selväksi, että sinä -toisin kuin haluaisit ihmisille uskotella- määrittelet itsesi aika pitkälle sen mukaan mitä muut sinusta sanovat tai ajattelevat ja todellakin vietät pelottavan paljon aikaa netissä. Sillä, mitä elämääsi ennen on kuulunut, et voi määritellä nykyisyyttäsi. Haluat luoda kuvaa aktiivisesta, iloisesta ihmisestä, mutta totuus pääsee silloin tällöin valloille teksteissäsi, kun halveksit kaikkia ystäviäsi ja kierit itsesäälissä. Teetkö asioita oman itsesi takia, vai siksi, että ne näyttävät hyvältä blogissasi? Onko suurin osa ystävistäsi ihmisiä, jotka rakastavat sinua oikeista syistä, vai nettikavereita? Voisitko saada hyväksyntää oikeassa elämässä?

Voi apua, että on kaikilla ihan uudennäköiset blogit! Rupesin lukemaan Conan-tarinaa ihan alusta, siitä kun viimeksi oon täällä käyny ja se oli tosi mukaansatempaava ja hauska. Arvasin, että kyllä te sen ehditte tavata!
Getting a life-teemasta: se on niin kauhean tyhmää ja lapsellista ja naurettavaa ja no-lifea, kun aikuiset ihmiset hurahtelee johonkin, pitää hauskaa, tekee asioita jotka tuntuu kivalta ja jopa on hiukan lapsellisia! Onneksi on aina joku muistuttamassa, että jos tykkäät jostain, fanitat suorastaan ja sinulla on tahtoa ja yritystä mennä tapaamaan fanituksen kohdetta, koska siitä tulee hyvä mieli ja kivoja muistoja, niin sinulla ei ole elämää. Ei sitten minkäänlaista. Se on jotenkin niin surkuhupaisaa, että heta on varmasti lukenut blogisi alusta loppuun(monta vuotta olet kirjoittanut!) ja laskenut taskulaskimellaan, että kuinka monta prosenttia blogisi sisällöstä käsittelee Conania ja laskenut siitä sitten yhteenvedon, että ihan liian monta prossaa, ei ole Tiia-raukalla elämää, voi voi! Sitten se kannattaa tulla ihan tänne asti kertomaan, että kun sinä Tiia vain "olet", etkä mitään tee, kuin elät Conanin kautta.
Jos näin olisi, niin blogi olisi varmaankin Conan-aiheinen- ja niminen ja prosenttimäärä ko. kaverista kirjoittelusta olisi hiukan suurempi. Minusta elämää ei ole ihmisillä, jotka kiertävät kertomassa tuntemattomille millä tolalla näiden elämät ovat.
Tää on oikeesti niin hauska: get a life! heh heh!
Hanki nyt äkkiä se elämä, kun et mitään muuta tee, kun Conania jahtaat ympäri maailmaa!
-minh-
P.S. Tottakai tollasista huuteluista hermostuu! Niiden tarkoituksena on nolata ja saada ihminen häpeämään sitä, mistä pitää tai mitä tekee ja harrastaa. Mutta musta tää oli yksi parhaista fanitusjutuista mitä olen lukenut!

Aivan loistopostaus! Ihan loisto!

Eläkööt jokainen vain omaa elämää.. :o)

*femmat*

Pauliina, voin sanoa, että kyllä Tiia saa hyväksyntää ihan 'oikeessa elämässäkin'. olen itse saanut Tiian tavata useita kertoja aikoinaan, hassujen sattumusten kautta, ja päässyt joskus tutustumaan tähän ihastuttavaan ja valoisaan persoonaan, jonka kaltaisia tässä maailmassa saisi olla enemmän.

Joka kerta kun olen Tiian tavannut, olen todennut hiljaa mielessäni, että tämän ihmisen kanssa ei VOI olla tylsää.

asiasta kukkaruukkuun, satunnaiset käsityöt kirvoittivat tahattoman naurunpurkauksen huuliltani, ja taas tulee pitkää katsetta lähiympäristöstä hehe.

No niin, mukavaa että tästä riistäytyi taas tämmöinen keskustelu valloilleen.

Pauliinalle pitäisi varmaan jättää vastaamatta, mutta kiukuttaa taas niin etten jaksa jättää tähän.

"Saattaapi olla, että Heta viittaa tässä siihen, mikä kaikille sinun blogiasi lukeville on tullut selväksi, että sinä -toisin kuin haluaisit ihmisille uskotella- määrittelet itsesi aika pitkälle sen mukaan mitä muut sinusta sanovat tai ajattelevat ja todellakin vietät pelottavan paljon aikaa netissä."

Kyllä, minulla on varsin heikko itsetunto ja minusta sanotut pahat asiat muistan vuosia eteenpäin, kun hyviä en taas ollenkaan. Tätä ominaisuutta en kuitenkaan ole hommannut itselleni tarkoituksella, ja osittain sen vuoksi olen aloittamassa vähintään vuoden mittaista tiivistä terapiaa. Miten niin haluan uskotella toisin? Pitääkö minun nyt kaivaa parin vuoden ajalta kaikki postaukset, jotka todistavat tuon oletuksesi vääräksi? Olen aina ollut LIIAN avoin blogissani ja kertonut asiat niinkuin ne koen ja näen, enkä suinkaan kehitellyt erilaisia tarinoita ja kommentteja sen mukaan, miltä haluaisin näyttää ulospäin. Jos et sinä sitä usko, fine, se on oma ongelmasi, mutta itse olisin valmis valheenpaljastustestiin tämän asian kanssa.

Netissä vietän aikaa koska a) olen päivät kotona ja ystävät töissä, kommunikoin yksinäiset hetket (eli kaikki menojen & kotitöiden ulkopuolella) heidän kanssaan irkin välityksellä - enhän voi vaatia, että tulisivat tänne seurakseni ja jättäisivät työnsä väliin? b) netissä on lukemista, uutisia, taidetta, viihdettä, videoita, kuvia, tekstiä.. MITÄ SITTEN vaikka viettäisin koko elämäni netissä? Myös työpaikallani netti on kokoajan käytössä työnkin vuoksi, voin nimittää tästä heti lonkalta 10 muutakin ihmistä, jotka viettävät PELOTTAVAN paljon aikaa netissä sinun mielestäsi..

"Sillä, mitä elämääsi ennen on kuulunut, et voi määritellä nykyisyyttäsi. Haluat luoda kuvaa aktiivisesta, iloisesta ihmisestä, mutta totuus pääsee silloin tällöin valloille teksteissäsi, kun halveksit kaikkia ystäviäsi ja kierit itsesäälissä."

Halveksin ystäviä? Missä? Eikö menneisyys ole elämääni? Olenko yrittänyt masennuksestani kertoessani tehdä itsestäni iloista? Mitä hittoa sinä olet oikein lukenut?

"Teetkö asioita oman itsesi takia, vai siksi, että ne näyttävät hyvältä blogissasi? Onko suurin osa ystävistäsi ihmisiä, jotka rakastavat sinua oikeista syistä, vai nettikavereita? Voisitko saada hyväksyntää oikeassa elämässä?"

Huoh.. eli netissä kommunikoivat kaverit eivät voi olla oikeita ystäviäni? Satu, Jutta, Jenni, William, Alina, Teppo, Timo, Patzy, Tykki, Tuitu, Elisa, Antti, Lauri, Mikko, Aki, Annu, Marko, Jussi, Olli, Juge, Jere, Eki, Kispe, Jiipee, oma mies, siinä alkuun pieni lista ystävistä, jotka varmasti allekirjoittavat minusta pitävänsä oikeassa elämässä JA joiden kanssa juttelen lähes päivittäin verkossa. Saatoin unohtaakin jonkun, anteeksi siitä.

Se, että sinä et pysty muodostamaan toimivia ihmissuhteita verkossa tai sen ulkopuolella, ei ole minun ongelmani.

Teen asioita vain, jotta ne näyttäisivät hyvältä blogissa?.... gimme a break.

Aih, unohtui Aija. Anteeksi vaemo. Ai lav juu.

Tiia, täällä sinun blogissasi tulee välillä jotenkin kivuliaasti esille se, miten vaikea tehtävä on olla oma itsensä tässä maailmassa. Aina löytyy joku, jonka mielestä tekee jotain väärin ja joka on valmis ilmaisemaan asian varsin tylyin sanakääntein, tuntemattomallekin.

Minusta sinä osoitat huimaa rohkeutta ollessasi avoimesti juuri sellainen kuin olet! Sinunlaisiasi tarvitaan, sillä maailmaan tarvitaan myös värejä ikuisen harmauden vaihteluksi.

Pauliina, kumpi tässä nyt sitten on kypsempi? Poistin naureskelusi, mene muualle. Etsi itseäsi miellyttävä blogi ja ihminen ja pysy siellä. Kiitos näkemiin!

Muista vilkaista peiliin matkalla.

Tiia, olet ihana. Vaikkei tunnetakaan. Ja Chris Cornell on HOT. :)

Chris ON. Se on ihan käsittämätön :)

On se vaan niin paljon helpompi kommentoida niljakkuuksia kasvottomana toisten blogeissa, kuin raottaa ovea oman elamansa yla- ja alamakiin.

Yleinen kommentoijan argumenttihan on, etta kun bloggaajan paattaa julkaista elamaansa netissa samalla han myos altistaa olemisensa vieraiden kommenteille, plus- ja miinusmerkkisille. Mutta kun lukija (/kommentoija) ei voi koskaan olla selvilla bloggaajan koko elamasta vain sen perusteella, mita blogissa lukee, miksi yrittaa syvaluotaavaa, saati sitten alentavaa analyysia?

Se, jonka elama on kiinnostavaa ja ylentavaa 24-7 vuodet lapeensa, heittakoon ensimmaisen kiven.

CNN:kin oli muuten noteerannut Conanin Suomen-visiitin. Siella sivuutettiin Halonen vain Conanin lookalikena - patrioottiveri nousi pintaan ja alkoi kiukuttaa. Myoskin, kaikenlainen fanius kunniaan! Minulla on ollut onni tavata ja ystavystyakin parin idolini kanssa, minusta se on sita oikeaa elamaa.

Jopa viitsit tehdä pitkän vastauksen ; jos ymmärsin olit melkein odottanut moista provosointia ! Ettet vaan olisi ihan yllyttänyt moiseen ?? =D

Olen hajamielisesti seurannut Conan-postauksiasi (kehtaako tässä tunnustaa etten edes tiedä kuka tyyppi on (!) joten olen täysin puolueeton...) ja hymyilytti kun paljastuit ehdaksi faniksi.

Minusta on tärkeää että voi elää ja nauttia täysin siemauksin, mitä se sitten onkin. Toi on sitä huhuttua sananvapautta !

*hatunnosto*

Olin odotellut, kyllä. Mutta en tarkoituksella yritä ketään ärsyttää tai yllyttää, sillä kirjoitan noita "yliampuvia" fanitus- ym. postauksia jopa aika lievennetyllä riemulla.

Jotenkin sitä vaan vuosien varrella tietää, mihin aiheisiin tosikot ja nihkeilijät jaksavat tarttua :)

Mutta nyt ulos, heihoi ihmiset!

Minä aina ihmettelen, minkälainen se elämä oikein on, joka pitäisi hankkia?
Mitä siinä pitäisi tapahtua ja pitääkö sen kaikilla olla samanlainen?
Ja sitten olisi kiva myös tietää, mistä sen voi hankkia?
Näihin jos nyt saisi vastauksen, ihan näin alkajaisiksi.
Heta ilmeisesti tietää?

Tästä tulee mieleen vain se, kuinka ilkeitä naiset osaavatkin olla toisilleen, ja painaa toisiaan alas tavalla joka miehillä ei menisi mitenkään läpi. Se on asia jota en ole koskaan oikein todella ymmärtänyt.

Joka tapauksessa, Tiia, olet hieno ja rohkea ihminen, älä muuta mitään! :) <3

Minusta tuollaiset kommentoijat ovat niitä joiden pitäisi lukea itse kriittisesti omia postauksiaan. Onko se sitten kovin nokkelaa ja "täynnä elämää" jos menee ja pilaa toisen mielen kun hihkuu hänen fanituksiaan, mitä ihmeen vikaa on fanittamisessa? Tiia olet lahjakas ja herttainen ja hauska ja vaikken sinua tunnekaan, nämä asiat loistavat sinusta.

Aina noi Aikuiset löytää sun blogiin! Ole just tuollainen kuin olet, älä muuta mitään, naura, itke, iloitse ja sure. Fanita! Äläkä anna minkään ilkeämielisten, pätemisestä fiilareita saavan kommentaattorin masentaa sua, jos jonkun tässä pitäisi hankkia elämä, niin kommentaattori on hyvä ja katsoo peiliin tiukasti: pakkelin alla saattaa katsoa jotain rumaa ja kehittymätöntä.

Hyvä Tiia! Näytä niille, munki puolesta!

Mä olen työtön sinkku ja myöskin jonkin verran masentunut ja paniikkihäiriöinen ja muutenkin tietynlaisten ihmisten silmissä "epänormaali" ja voisin hankkia elämän (saaks niitä kaupasta?). Vietän myös paljon aikaa netissä ja irkissä. Kaikki ei sitä ymmärrä vaikka sanon että mulla ei ole telkkariakaan joten mitä hittoa mä sit tekisin kun olen yksin kotona?!? Ja sattuneesta syystä olen aika paljon yksin kotona.

Olen saanut kuulla tästä tylsästä elämästäni paljon vittuilua ja neuvoja kuinka mun pitäis tehdä sille jotain. Raivostuttavaa kun ihmiset ei ymmärrä jos sanoo vaikka että on masentunu eikä vaan saa aikaseks! "Ota ittees niskasta kiinni" on tää legendaarisin ja se on ku näyttäis härälle punaista liinaa. Olen viime aikoina tuntenu suunnatonta vihaa Pauliinan ja Hetan kaltaisia ihmisiä kohtaan, mutta olen juuri ja juuri pystyny hillitsemään itteni ja ajattelemaan vaan että ovatpa idiootteja. En oo jaksanu tuhlata vähäistä energiaani moisiin ja jos avaisin suuni sanoakseni vastaan, siitä tulis suunnaton sota. Ei siinäkään ole järkeä. En osaa lopettaa sitä sotaa, joten päätän olla aloittamatta.

Huh! Jopas innostuin tarinoimaan..

Olen kauan lueskellu sun blogeja ja oon ihan koukussa. Hienoa luettavaa! Aluks kun rupesin lukemaan ihan alusta asti näitä, lämmitin itelleni kaakaota ja tein pari leipää ja rentouduin sun parissa =D Saattaapi kuulostaa vähän hassulta, mut mä olen hassu toisinaan. Ja joo, tää on ensimmäinen kommenttini tänne, mahdollisesti ei jää viimeiseksi kun nyt innostuin tästäkin ;) Oli pakko avata kommenttisaldo ku rupes ärsyttämään noi "get a life" -tyypit. MURRRR!!! Nyt on mullakin parempi mieli kun sain avautua.
Kiitos! Jatketaan samaan malliin ja ollaan omia itsejämme :)

Kukaan ei näemmä kiinnittänyt huomiota siihen, että kehuin Tiiaa lahjakkaaksi. Sillä sitähän hän epäilemättä on. Harmi, että hän ei kehitä itseään esim. maalarina, vaan (minun mielestäni) tuhlaa energiaansa joutaviin asioihin. Mutta jokainen tyylillään.

Toivonpa totisesti, että saisit asiasi järjestykseen siellä terapiassa.

Tuo sun listas kaikista sun aikaansaannoksista oli taas niin narsistista esittelyä, että voi ei.

No niih.. tullaanpa nyt kaikki kasvottomat siihen rutisemaan.

Hei, oma blogi, omat jutut!
Turhaan te tänne muut tulette narisemaan miten omaa elämäänsä tulee kirjoittaa saatika elää. Hoitakaa oma elämänne ja jättäkää muille niiden.
Ärsyttävää, mistä tollasia narisijoita sikiää?

Tiialle kukkia, vaikuttaa mun mielestä erittäin kelpo tyypiltä! :-)

Täällä blogistaniassa liikkuu ilonpilaajia, joko yksi tai useampia, jotka käyttävät suuren osan omasta ajastaan lukien muiden blogeja ja sitten arvostellen niitä. Mikähän on heidän panoksensa hyvän elämän eteen? On helppo repiä ja riidellä, mutta vaikeata rakentaa jotakin mielekästä. Blogeissa on mielekkyyttä. Kiva Tiia, että kirjoitat asioista jotka innostavat itseäsi, ja siinä sivussa muita. Ja Conanin tapaamista on sitten vanhana hauska muistella.

Conan-postaus oli mitä mainioin! En jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka tulevat narisemaan toisten blogeihin siitä, millaisia näiden tulisi olla. Provosoituminen saattaa saada aikaiseksi ikävän kierteen, mutta totta kai tuollainen kenkuttaa.

Kukkia minultakin, Tiiaseni! :)

Hehe, hauskintahan ja jollain tavalla kieroutuneinta tässä kimmahtelussa ja riitelyssä on se, että ne ovat asioita jotka AINA keräävät eniten kommentteja ja huomioita :) jostain syystä ihmiset tykkäävät olla jotain mieltä näissä kommenttilaatikoissa! Se on ihan fantsua (fantsu, ajatelkaa miten wanha sana!).

Nyt olen jo sen verran laantunut, että melkein tekisi mieli poistaa koko kirjoitus.. mutta enhän mä malta, kun on niin hieno keskustelu sen alla :D

Äh, ihan pakko vielä todeta tähän vaikka ihan loppukaneetiksi:

HITTO, että on siisti fiilis kun on tavannut Conanin! HURAA!!! Jotain niin hienoa, ettei voi todeksi uskoa!

Ja tuon kaverikuvan minä kehystän. Kunhan löytyis tarpeeks prameet freimit maaliman hauskimmalle miehelle ja kahdelle tärisevälle tsiksille.

Heta: "Harmi, että hän ei kehitä itseään esim. maalarina"

Mahdanko nähdä omiani, mutta eikö Tiia ole vähän väliä postittanut töitään näytille? Mielestäni hän kyllä maalaa tauluja aika paljon ja se on sitä itsensä kehittämistä, jos mikään.

Sitä samaa tulin vaan sanomaan, että kyllä musta näyttää, että kehität itseäsi monellakin tapaa. On rohkeutta kirjoittaa itsensä molemmista puolista: aikaansaavasta, kivasta, ystävällisestä ja pidetystä, sekä siitä epävarmasta ja heikosta. kaikilla on nämä puolet, toiset vaan peittää sitä anonyymiin vittuiluun sitä epävarmuutta. Eikö tän blogin suosiokin jo kerro jotain siitä,mitä ihmiset susta ja tästä blogista pitää?
terveisiä vaan,
-minh-

Nojoo.. onhan se niinkin. Paljon piirrän ja tuherran, ja kaikkea muuta, mutta paljon myös käytän aikaani tähän intternetti-puuhasteluun. Mutta en mä tän enempää saa itsestäni irti. Ei se ole mikään tietoinen päätös että laiskotellaanpas nyt, se olen vain minä. Sellaisena, mikä aina olen ollut :)