Benevolent Artist
Tota kuvaa ku osottelee niin se kertoo asioita.

Tekasin sitte vähän testiä Jennin suosituksesta. You are a Benevolent Artist. Nää on ihan hyvejä sillon, kun aivot raksuttaa tyhjää ja mieli on maassa.

Tartteis uskoa siihen mitä tekee, tai sitä ei jaksa tehdä. Piirtämiseen kuvaamiseen kaikkeen. Mutta kun sitä ei ole, sitä ei vaan ole. Kaikki muut on parempia ja kaikilla muilla on reippautta tehdä asioita. Mä haluaisin vaan kaivautua johonkin lämpimään koloon, nukkua ja murehtia, liota omassa liemessäni.

Syystepasteluun lähiympäristössä käytin sentään tunnin, mutta vähän pakenemisfiiliksillä, peläten vastaantulijoita ja koirantaluttajia ja alikulkutunneleita. Yritin rauhoittua ja nauttia syksystä, mutta angsteissani köpöttelin niin raivolla, että polvet on kippeet. Kokeilin eksymistä, en onnistunut, löysin kotiin.

Täytyis muistaa olla onnellinen, kun täällä on lämmintä ja oma peipe. Mut mitenkä oot ko oma kuupa tekee kepposet ja sanoo, että sulla on kaikki ihan huonosti.

Mitenkähän Lostis voi siellä jossakin.